Pekka Hannikainen

Viime keväänä keskustelu tekoälyn ympärillä kävi kuumimmillaan, kun ChatGPT:n ja muiden tekoälypohjaisten ohjelmien käyttö kasvoi räjähdysmäisesti. Myös Policy keskittyi maaliskuun artikkeleissaan paljolti tekoälyn mahdollisten vaikutusten analysointiin. Kesän ja syksyn aikana aihe ei ole enää saanut mediassa samanlaista näkyvyyttä, mutta kulisseissa on tälläkin välillä ehtinyt tapahtua.

Varsinkin EU on tunnistanut tarpeen säädellä tekoälyn käyttöä sekä paremmin että kattavammin. Euroopan komission ehdotus uudeksi tekoälyasetukseksi valmistui huhtikuussa, ja komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on puheissaan kesän ja syksyn aikana ehtinyt jo useamman kerran mainita EU:n tavoitteen säännellä tekoälyä.

Huimalta vaikuttava sääntelyvauhti ei kuitenkaan kerro aivan koko totuutta. Ensimmäinen komission ehdotus tekoälyasetukseksi saatiin jo vuonna 2021, mutta teknologian nopea kehitys ajoi siitä vauhdilla ohi. On aiheellista kysyä, mihin EU pyrkii tavoitteellaan säädellä vauhdilla alaa, joka selvästi kehittyy nopeammin kuin muut EU:n sääntelemät alat.

Asetuksen mahdollisimman nopeaa valmistumista voidaan perustella kiireellä. Tekoälyn käytöstä ja hyödyntämisestä ei ole vielä missään säädetty, mutta sen käyttö on jo nyt monella alalla arkipäivää. ChatGPT:n kaltaiset suuriin kielimalleihin pohjautuvat tekoälyohjelmistot ovat edesauttaneet tekoälyn leviämistä ja käyttöä edelleen myös sellaisilla aloilla, joissa tekoälyä ei varsinaisesti aikaisemmin vielä käytetty. 

Komission ehdotuksesta käy ilmi, että tekoälyn riskejä torjuvaa sääntelyä tarvitaan pikaisesti. Komission ehdotus käsittelee useita riskejä, jotka on jaoteltu ”kiellettyihin tekoälyn käyttökohteisiin” ja ”suuren riskin käyttökohteisiin”. Komissio kieltäisi kokonaan tekoälyn avulla tehtävän biometrisen tunnistamisen julkisissa tiloissa. Se tarkoittaisi esimerkiksi henkilöiden tunnistamista sekä jopa nopeaa luokittelua epäilyttäviin ja ei-epäilyttäviin henkilöihin ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Suuren riskin käyttökohteita ovat komission mukaan esimerkiksi opintojen arviointiin liittyvät tekoälyjärjestelmät.

”Ennen kaikkea tekoälyasetus olisi valmistuessaan hyvin kunnianhimoinen yritys kiilata sääntelyn kärkipaikalle erittäin nopeasti kehittyvällä tekoälyn alalla”

Puhtaan riskien ennaltaehkäisyn lisäksi tekoälyasetuksella on EU:n näkökulmasta myös tietty poliittinen tavoite. Ennen kaikkea tekoälyasetus olisi valmistuessaan hyvin kunnianhimoinen yritys kiilata sääntelyn kärkipaikalle erittäin nopeasti kehittyvällä tekoälyn alalla. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun EU pyrkii luomaan uutta sääntelyä nopeasti kehittyville teknologian aloille, sillä esimerkiksi vuonna 2016 voimaan tullut EU:n tietosuoja-asetus oli edelläkävijä tietoturvaan ja henkilötietoihin liittyvissä isoissa kysymyksissä. Samaan pyritään nyt selkeästi myös tekoälyn sääntelyllä. 

EU:n onnistumisista teknologiaan ja muuhunkin liittyvän sääntelyn saralla käytetään joskus nimitystä ”Bryssel-efekti”, jolla viitataan siihen, että muu maailma pyrkii EU:n jälkeen sääntelemään samoista kysymyksistä paljolti EU:n tavoin. Näin EU pystyy sääntelyllä onnistuessaan levittämään tärkeiksi katsomiaan sääntöjä ja jopa arvoja myös oman toimivaltansa ulkopuolella. EU pyrkii luomaan tekoälyn Bryssel-efektin, jotta myös muu maailma voisi tunnistaa tekoälyn riskit ja pyrkiä vastaamaan niihin samalla tavalla

Bryssel-efektiä ei mielestäni tule kuitenkaan rajata koskemaan pelkkää EU:n ulkopuolista lainsäädäntöä. Toinen esimerkki viimeaikaisesta EU-sääntelyn Bryssel-efektistä on EU:n luoma ”yhtenäisen laturin sääntö”, jonka mukaan EU:n alueella myytävissä puhelimissa on oltava USB-C-laturi. Tällä pyrittiin vähentämään muun muassa latureista syntyvää jätettä. 

Varsinkin teknologiajätti Apple vastusti pitkään yhtenäisen laturin sääntöä, sillä sen puhelimissa oli käytössä ehdotetun USB-C-laturin sijasta Applen oma Lightning-kaapeli. Apple perusteli vaateitaan muun muassa sillä, että EU:n yhtenäisen laturin sääntö estäisi innovaatioiden syntymistä. Lopulta Apple kuitenkin taipui, ja juuri äskettäin julkaistussa iPhone 15 -mallissa onkin EU:n vaatima USB-C-liitäntä.

Unionia kritisoidessa on hyvä muistaa, että sen sisämarkkinat ovat edelleen merkittävä taloudellinen voima, ja EU:n sääntelyllä on mahdollista vaikuttaa myös ulkomaisten suuryritysten toimintaan. Nähtäväksi jää, onko EU:n tekoälysääntelyllä alan suuryrityksiin kohdistuvaa vaikutusta, sillä monen muun teknologian tavoin myös alan merkittävät toimijat tulevat usein EU:n ulkopuolelta ja varsinkin Yhdysvalloista.

Päällisin puolin teknologian kehitykseen kohdistuva nopea reagointi sääntelyn keinoin vaikuttaisi siis EU:n kannalta hyvältä vaihtoehdolta. Tämä ei kuitenkaan ole aivan koko totuus, sillä tekoälyyn ja muuhun moderniin teknologiaan kohdistuva yksityiskohtainen sääntely uhkaa vanhentua nopeasti. Tämä puolestaan saattaa johtaa varsin yleisluonteiseen sääntelyyn, jolla ei välttämättä heti kyetä vastaamaan spesifeihin oikeudellisiin kysymyksiin. Tällöin saattaa syntyä epävarmuutta esimerkiksi siitä, onko tietty toiminta asetuksen nojalla kiellettyä vai ei. Näihin tulkinnallisiin kysymyksiin taas saadaan usein sitovia vastauksia vasta pitkien oikeusprosessien jälkeen.

Tekoälyyn liittyvä sääntely tarjoaa EU:lle mahdollisuuden vaikuttaa alan sääntelyyn ratkaisevasti sekä omilla sisämarkkinoillaan että oman toimivalta-alueensa ulkopuolella. Toisaalta nopealla ja yleisellä sääntelyllä törmätään usein väistämättä oikeusvarmuuteen liittyviin ongelmiin varsinkin ensimmäisinä vuosina sääntelyn voimaantulon jälkeen. Nähtäväksi jää, kumpi puoli tekoälyasetuksen kohdalla nousee pintaan, tai syntyykö myös tekoälyn kohdalla koko globaaliin nousevaan alaan liittyvä Bryssel-efekti.