teksti: Julius Numminen

Ukrainan sodan syttymisen myötä Suomi on tehnyt useita puolustushankintoja, joista merkittävä osa on peräisin Israelista. Tutkija pitää kauppaa Israelin kanssa arveluttavana. Suomalaisen asekauppapolitiikan kysymysmerkit eivät kuitenkaan rajoitu Israeliin.

Puolustusministeriö tiedotti 5. huhtikuuta kenties vuoden merkittävimmästä puolustushankinnasta. Silloinen puolustusministeri Antti Kaikkonen oli valtuuttanut Puolustusvoimat hankkimaan Israelin puolustusministeriöltä David’s Sling -järjestelmän uudeksi korkeatorjuntaohjusjärjestelmäksi. Hankinnan hintalappu oli iso: optioineen päivineen noin 656 miljoonaa euroa.   

Kuvassa David’s Sling -asejärjestelmän ohjus. Wikimedia Commons.

Kaupan voi nähdä Suomen ja Israelin asekauppasuhteiden kulminaationa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomi on löytänyt Israelista kumppanin, jolta ostaa niin ohjusjärjestelmiä kuin kenttäradioitakin. Yli 40 prosenttia puolustusministeriön vuonna 2022 tiedottamista lisähankinnoista tuli Israelista.  

Mikä siis tekee juuri Israelista Suomen puolustushallinnolle niin tärkeän kauppakumppanin?

Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Timo R. Stewartin mukaan Israel on merkittävä aseiden tuottaja, jonka asevienti ulkomaille on vuosi vuodelta kasvanut.

”Etenkin korkeaa teknologiaa sisältävissä järjestelmissä he tekevät laadukasta ja testattua tavaraa, jolle on löytynyt markkinoita ympäri maailman.” 

”Keskeisimmässä myyntivaltissa piilee Suomelle

moraalisesti kovin kiusallinen puoli”

Maan aseteollisuuden keskeisimmässä myyntivaltissa, testatussa tavarassa, piilee kuitenkin Suomelle moraalisesti kovin kiusallinen puoli. Monia israelilaisia asejärjestelmiä on nimittäin testattu Israelin miehittämien palestiinalaisalueiden väestöön. Stewartin mukaan voidaan siis nähdä, että asekauppojen myötä Suomi tukee miehittäjävaltiota.

”Siellä ei ole varsinaista sotatilaa, mutta on kuitenkin käynnissä konflikti, jossa miehitetään alueita, eikä näillä alueilla asuvilla ihmisillä ole täysiä poliittisia tai mitään muitakaan oikeuksia. Israel on osaltaan siihen vaikuttamassa, ja viime kädessä miehitys nojaa Israelin asevoimiin. Joten se, että tehdään hankintoja sieltä, on kyllä tietyllä lailla tämän järjestelmän tukemista.” 

Haastattelun jälkeen konflikti on kuitenkin muuttunut lähemmäs sotatilaa, kun palestiinalaisryhmät aloittivat terroristijärjestö Hamasin johdolla yllätyshyökkäyksen Israeliin 7. lokakuuta. Hamasin ilmaiskut ja Israelin vastahyökkäykset ovat vaatineet muutamassa päivässä yli tuhat kuolonuhria, ja tilanne on kirjoitushetkellä äärimmäisen tulehtunut. Stewart tuomitsee Hamasin terrori-iskut. 

”[Terrorismissa] käytetään tarkoituksellisesti siviileihin kohdistettua väkivaltaa, jota ei pidä hyväksyä, puolustella tai suhteellistaa. Kontekstin ymmärtäminen on erittäin tärkeää, mutta se ei muuta edellä mainittua”, hän kommentoi viestipalvelu X:ssä 9. lokakuuta.

Riippuvuus Venäjästä huolestuttaa 

Suhteen Israeliin voi kuitenkin nähdä arveluttavana myös puhtaasti strategisessa mielessä. Ukrainan sodan myötä Israel on joutunut tiukkaan paikkaan, koska Venäjä on maalle tärkeä kumppani Syyriassa. Stewartin mukaan Israel istui sen takia pitkään aidalla, kunnes lopulta tuomitsi Venäjän hyökkäyksen.

”Mutta Ukraina on pyytänyt aseapua, ja Israel on kieltäytynyt sitä antamasta. Tämä on selkeä valinta, jonka he ovat hyvin todennäköisesti tehneet omista strategisista syistään. Eli lähinnä liittyen Venäjän läsnäoloon Syyriassa, Israel tarvitsee Syyriassa operointiin Venäjältä – jos ei suostumusta – niin ainakin jonkinlaista yhteistoimintaa ja koordinaatiota. Eli tämä on sellainen toiminta-alue, missä asiat saattaisivat hankaloitua Israelille, jos venäläiset ottaisivat nokkiinsa aseavusta Ukrainaan, mikä olisi ihan mahdollista.”

Israelin riippuvuus Venäjästä herättää kysymyksen siitä, miten Israel toimisi Suomelle myymiensä asejärjestelmien huollon ja varastontäydennysten suhteen, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen. Se on kysymys, johon myös puolustusministeriössä on havahduttu. Suomi vaati korkeatorjuntaohjushankinnan yhteydessä Israelilta erillisen takeen siitä, että maa on sitoutunut toimittamaan järjestelmään kriittisiä osia myös mahdollisen sodan aikana. Stewart suhtautuu erillistakeeseen varauksellisesti.

”Onko maineriski siitä, ettei päivityksiä toimitetakaan, riittävän suuri takaamaan ne siinä vaiheessa, kun niitä haluaa sodassa oleva maa, eli tässä tapauksessa Suomi? Kyllä sitä mielestäni sopii epäillä. Ihmettelen, että onkohan poliittista kontekstia otettu riittävästi huomioon ostopäätöstä tehdessä.”

Samalla hän huomauttaa, että vastaavia asejärjestelmiä olisi ollut saatavilla myös Suomen tuoreilta Nato-kumppaneilta. Esimerkiksi korkeatorjuntaohjusten kohdalla puolustusministeriö oli oman tiedotteensa mukaan käynyt kahden israelilaisyrityksen lisäksi neuvotteluja ainakin saksalaisen, norjalaisen ja brittiläisen yrityksen kanssa.

Asekauppa käy kuumana 

Suomi ei ole ainoa valtio, joka on aktivoitunut asemarkkinoilla Ukrainan sodan myötä. Tukholman rauhaninstituutin mukaan suurin osa Euroopan valtioista kasvatti sodan syttymisen jälkeen asetuontitilauksiaan.

Puolustusministeriön raportin mukaan Suomen toteutuneiden sota- ja puolustustarvikevientien arvo nousikin vuonna 2022 merkittävästi kahdesta edellisestä vuodesta, yhteensä noin 125 miljoonaan euroon. Lähes 90 prosenttia tästä viennistä kohdistui Euroopan maihin.

Vientikumppaneita löytyi kuitenkin myös Euroopan ulkopuolelta. Vuonna 2022 Suomi vei puolustustarvikkeita muun muassa Arabiemiirikuntiin, Israeliin ja Qatariin yhteensä hieman yli 1,6 miljoonan euron edestä. Kyseisiin ihmisoikeusloukkauksista syytettyihin maihin on viety lähinnä ajoneuvoja, komponentteja sekä erilaista teknologista kyvykkyyttä. Lisäksi Qatariin vietiin tarkkuuskiväärejä ja niiden komponentteja.

”Myös ei-tappaviin tuotteisiin voi liittyä omia ongelmiaan”

Rauhaan ja turvallisuuteen keskittyvän ajatushautomo SaferGloben toiminnanjohtaja Maria Mekri on perehtynyt Suomen asevientiin. Hän ihmettelee, miksi edellä mainittuihin kyseenalaisempiin maihin ylipäätään viedään, kun suomalaisten sota- ja puolustustuotteiden isot markkinat ovat länsimaissa. Sen lisäksi hän huomauttaa, että myös ei-tappaviin tuotteisiin voi liittyä omia ongelmiaan.

”Esimerkiksi panssariajoneuvoihin voidaan hankkia räätälöityjä kuljetustelineitä lisäosina. Mutta voi olla, että ne kuljetustelineet on tarkoitettu juuri tietynlaisen asetyypin kuljettamiseen tai sen ruuvaamiseen ajoneuvon katolle, jolloin se kuljetustelinekin on osa ajoneuvon varustelutasoa.”

Markkinavoimat vastaan ihmisoikeudet

Lähi-itään suuntautuvasta myynnistä Mekri nostaa erikseen esiin Arabiemiirikuntiin vuonna 2020 myönnetyt ajoneuvojen komponentteja koskevat vientiluvat, jotka myönnettiin, vaikka valtio oli aseellisesti sekaantunut Jemenin sisällissotaan. Kyseiset vientiluvat olivat lähes 140 miljoonan euron arvoiset, eli siis reilusti suuremmat kuin koko viime vuoden toteutunut sota- ja puolustustarvikevienti yhteensä.

”Varsinkin pitkissä vientiluvissa

epävakaisiin valtioihin on omat riskinsä”

Poikkeuksellisen suuren summan lisäksi Sisu Akselit Oy:lle ja Katsa Oy:lle myönnetyt vientiluvat olivat ajallisesti poikkeuksellisen pitkät: 19 ja 30 vuotta. Mekrin mukaan varsinkin pitkissä vientiluvissa epävakaisiin valtioihin on omat riskinsä. Sodan syttyessä vientiä ei välttämättä kyetä lopettamaan.

”Jos EU asettaa asevientisulun ja sanoo, että nyt ei ole enää asevientiä maahan X, niin käytännössä se ei välttämättä tarkoita paljoakaan varsinkaan niiden vientien suhteen, joilla on voimassa olevat vientiluvat. Joissain tilanteissa asevienti on kasvanutkin sen jälkeen, kun on tehty asevientisulku. Yleisin syy kasvulle on, että asevientiluvat ovat hankittu, kun poliittinen tilanne on vakaa, ja sitten asevientisulun jälkeen uusi arveluttavampi hallinto haluaa aktivoida luvat ja ostaa mitä se voi.”

Mekrin mukaan monet maat myöntävät aselupia kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Isompien kauppojen yhteydessä näitä lupia käytännössä ketjutetaan kahden vuoden erissä, jolloin niitä on tasaisin väliajoin myös mahdollisuus jättää myöntämättä, jos tilanne kohdemaassa muuttuu. Syystä tai toisesta Suomi ei kyseisten isojen vientien kohdalla näin toiminut. Mekrin käsityksen mukaan kynnys vetää pitkät luvat takaisin on korkea, koska se heikentäisi markkinoiden luottamusta suomalaiseen puolustusteollisuuteen.

”Vaikka tahojen välillä on järkeviä kompromisseja, on kyseessä klassinen vääntö markkinavoimien – eli että halutaan myydä mahdollisimman paljon – ja ihmisoikeuksien välillä”, Mekri kiteyttää.

Puolustusministeriöstä ei vastattu haastattelupyyntöihin.