Horisontaalinen ilmastoaktivismi – Mistä oikein on kyse?

Teksti: Eetu Kukila

Kuva: Flick

 

Kriisi on nyt, ei jossain tulevaisuudessa, toteaa Policyn haastattelema Vivi Säiläkivi, ilmastoaktivisti ja maailmanpolitiikan maisterivaiheen opiskelija.

 

Vivi Säiläkivellä on kokemusta suoran toiminnan ilmastoaktivismista. Kesäkuun helteiden aikana hän lähti Saksaan Ende Gelände -massa-aktioon, jonka tarkoitus oli pysäyttää Garzweilerin hiilikaivoksen toiminta. Hiilikaivos on Euroopan suurin yksittäinen hiilidioksidipäästäjä, joka näkyy jopa avaruuteen saakka valkoisena läikkänä Reinin tietämillä.

 

Vivi osallistui myös Göteborgissa syyskuussa järjestettyyn Folk mot fossilgas -ilmastoaktioon, jossa vastustettiin maakaasuterminaalin rakentamista. Terminaali sitoisi Ruotsin energiapolitiikan yhä tiukemmin seuraavaksi neljäksi vuosikymmeneksi fossiilisiin energialähteisiin. Asialle täytyi tehdä jotakin.

 

Vivi kiinnostui toiminnasta, kävi tutustumassa infotilaisuuteen ja päätti käyttää kesäloman mahdollistaman vapaa-ajan hyödyllisesti osallistumalla aktioon. ”Kerrankin pystyin tehdä omalla kehollisuudellani jotain. Olla edes osa sitä massaa”, Vivi perustelee ja kertoo, että häntä myös kiinnosti, miten aktiot on organisoitu.

 

Aktioiden taustalla on suurempi käsitys ilmasto-oikeudenmukaisuudesta ja paremmasta maailmasta, joka voisi tulla todeksi jo tänään. “Kaikenkokoisilla aktioilla voidaan estää ympäristöä haittaavien toimijoiden saastuttamista, vaikka kuinka suuressa mittakaavassa”, Vivi toteaa. Siihen tarvitaan kuitenkin medianäkyvyyttä, joka herättää suuret massat toimimaan vääjäämättömän kriisin estämiseksi.

 

 

”Tulee ottaa takaisin poliittinen toimijuus ja luotava itse omaa hallintaa”

 

Vivi luottaa horisontaalisen organisoitumisen mahdollisuuksiin tarjota uusia näkökulmia yhdessä elämisen tapoihin riippumatta valtion taustaroolista. Kaiken tulee kuitenkin perustua konsensusperiaatteelle. ”Tulee ottaa takaisin poliittinen toimijuus ja luotava itse omaa hallintaa”, Säiläkivi painottaa.

 

Massa-aktivismit perustuvat väkivallattoman vastarinnan ihanteisiin, jossa väkivalta ei koskaan kumpua aktivisteista. Ilmastoaktivismissa keskeisenä onkin ajatus suorasta toiminnasta, kansalaistottelemattomuudesta ja oman poliittisen toimijuuden aktivoinnista. Suoraan toimintaan ryhtyneet ovat turhautuneet valtiovetoiseen politiikkaan ja sen kyvyttömyyteen ratkaista meitä kaikkia uhkaava ilmastokriisi. Vivi tarjoaakin ratkaisun vääjäämättömään ongelmaan: ”Systeemimuutos on tapahduttava, jos aiotaan ratkaista ilmastonmuutos.”

 

45009830075_e63af76813_b

 

Kapitalisminvastaisuutta terävöitettiin Saksan Ende Gelände -aktiossa, jossa fossiilikapitalismin tuottamat haitat olivat käsinkosketeltavan konkreettisia. Ilmastonmuutos toimiikin siten laajempaa oikeudenmukaisuutta ajavan joukkoliikehdinnän herättäjänä. Göteborgissa kapitalismin vastustaminen ei ollut läsnä, vaan aktivistien motiivina toimi ensisijaisesti ilmastoliikehdintä.

 

Vivin mukaan marttyyrius tai omien ilmastosyntien hyvittäminen ei ole osa toimintaa. Sen sijaan ympäristömielenosoitusten lähtökohtana on parantaa luontosuhdetta; suhdetta itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäröivään luontoon. ”Siinä on moraalinen aspekti läsnä.”

 

Organisointi massa-aktioissa toteutuu omatoimisesti osallistujien kesken. Jokainen osallistuja kuuluu omaan lähiryhmään, joka koostuu luotetuista tutuista toimien konsensusperiaatteella. Tarkoituksena on yhdessä päättää siitä, miten toimitaan ja kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään. Lähiryhmä puolestaan kuuluu astetta isompaan elimeen, sormeen. Jokaisella sormella on puolestaan oma toimintastrategia.

 

Lähiryhmän joustavuus mahdollistaa arvaamattomien ja nopeiden liikkeiden
tekemisen muuttuvissa tilanteissa. ”Idea voi tuntua raikkaalta, vaikka onkin vanha keksintö.” Vivi jatkaa, että lähiryhmät, desentralisaatio ja horisontaalisuus eivät ole kuitenkaan sopineet konventionaaliseen valtakäsitykseen. Tämäntapainen organisointiperiaate onkin perujaan anarkistisilta liikkeiltä, jossa keskusjohtoisuus on häivytetty taustalta.

 

“Organisointiperiaate onkin perujaan anarkistisilta liikkeiltä, jossa keskusjohtoisuus on häivytetty taustalta.”

 

 

Entäpä mitä henkilökohtaisia riskejä suoraan toimintaan liittyy? ”Massa-aktiot tarjoavat
anonymiteetin ja suojan massan sisältä”, Vivi toteaa – poliiseilla ei nimittäin ole resursseja tutkia ja käydä läpi jokainen aktivisti suuresta massasta. ”Kannattaa pyrkiä lähiryhmään, joilla on samat tavoitteet kuin itsellä, jolloin voi kävellä paikalta niin halutessaan”, hän neuvoo. Taustalla ei ole järjestelmää pakottamassa jäämään paikalleen.

 

Yleisessä ilmastokeskustelussa valokeilaan päässyt Greta Thunberg innostaa Vivin mukaan nuoria poliittiseen toimijuuteen ja herättää ihmiset tajuamaa, että tämä koskettaa nuoria. Se onkin nykyajan nuorten elämää määrittävä sukupolvikokemus.

 

Vivi vertaa: ”Mutta Greta on hobitti vieden sormusta Mordoriin. Ihmiset luottavat, että nyt kun nuori ilmastolakkoilija pääsi YK:n kokoukseen niin sitten hän ratkaisee kaiken.” Thunberg ja koululakkoilijat pyrkivät vaikuttamaan ensisijaisesti valtioiden kansalliseen politiikkaan. Siinä unohtuu tyystin se, että kansallisvaltiot tai valtioiden yhteenliittymät eivät ole kyenneet tekemään asialle juurikaan mitään. Ihmiset saattavat myös passivoitua ja luottaa aktivistien, valtioiden sekä yksittäisten henkilöiden, kuten Thunbergin, panokseen ilmastokriisin selättämisessä.

 

”Jokaisella on yhtä paljon toimijuutta ja valtaa kuin Gretalla. Vain organisoitumalla horisontaalisesti voivat ihmiset löytää poliittisesta toiminnasta käsityksen, että tälle asialle voidaan tehdä jotain.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s